tiistai 26. helmikuuta 2013
Raidallinen poni
Jo toinen villatakki tälle vuodelle, ja käsinkehrätyistä langoista sekin. Villa on World of woolista tilattua shettistä (joka vanhalle hevostytölle tarkoittaa aina ja ikuisesti ponia, siitä takin nimi), jota kehräsin 700 gr. Sulaa hulluutta ja tappavan tylsäähän tuon villamäärän kehrääminen oli, mutta taidot siinä kyllä karttuivat. Kyllästyin tietysti lankoihin kehrätessäni niin, että ne saivat rauhassa marinoitua lankalaatikossa parisen vuotta (kuulostaa jotenkin tutulta, eikö?).
Mikä sitten innoitti aloittamaan villatakin näistä tylsistä langoista? No, Tainan hieno villapaita, kiitokset vain inspiraatiosta! Malli on hyväksi havaittu TTS - tämä onkin itse asiassa jo kymmenes TTS-neuleeni, hyvinkin papukaijamerkin paikka siis. En ole erityisen nopea saati tuottelias kutoja, mutta käsinkehrätyn langan kutominen on ihanaa, joten takki valmistui reilussa kuukaudessa, ihan huomaamatta.
Varastostani ei löytynyt sopivia villoja raitoihin, mutta juuri oikean sävyistä vihreää bfl:ää löytyi onneksi ystävän varastoista (kiitos J!). Napit ovat tammea, ostin ne joulun alla Tallinnasta. Jos nyt jotain tästä neuleesta muuttaisin, niin napinlävet saisivat olla vähän lähempänä toisiaan – ehkä muistan sitten ensi kerralla. Tykkään kovasti tuosta kierretyin silmukoin kudotusta nappilistasta.
Mitenkään tyylikäs tämä takki ei ole, vaan semmoinen, jonka voisi pukea päälleen kun käy nappaamassa postin laatikosta tai kurkkaamassa löytyisikö lähimetsästä mustikoita. Kerrostaloasukas kietaisee sen ylleen, kun piipahtaa lähikauppaan hakemaan kahvimaitoa.
---
Kiitokset vielä kaikille huivia kommentoineille! Kirjoitan ohjeen ylös, kunhan aloitan pääsen aloittamaan sinisen version.
lauantai 23. helmikuuta 2013
L'ombre de ton ombre*
Viime syksynä minulla kävi tuuri Eilen tein -blogin arpajaisissa, voitin lahjakortin Titityyhyn. Samoihin aikoihin olin kutomassa Varjo-mysteerihuivia, ja olin kovin ihastunut ohjeen mukana tulleeseen lankaan. Sitä lahjakortilla lisää siis, Madelinetoshin merino lightia sävyssä Charcoal. Varjo-huivi valmistui aikanaan, mutta minua jäi kaihertamaan mielikuva, jonka sain kutoessani ensimmäistä vihjettä. Päätin kutoa Varjon varjon, loivan C-kirjaimen muotoisen suorakaiteen, jollaiseksi kuvittelin mysteerihuivinkin muotoutuvan.
Aloitin huivin joulukuisella Tallinnanmatkalla, kudoin sitä Tukholmanreissulla ja kaikissa mahdollisissa neuletapaamisissa, sillä huivi oli aivan jär-kyt-tä-vän tylsä kudottava. Onneksi lanka oli ihanaa ja seura aina erinomaista, muuten olisin varmaan vaipunut epätoivoon puikkoineni.
Prosessin tylsyydestä huolimatta olen aivan älyttömän tyytyväinen lopputulokseen! Huivi asettuu nätisti harteille, ja kaarevan muotonsa ansiosta se kietoutuu kaulankin ympärille tavallista suorakaidehuivia mukavammin. Tykkään, tykkään! Tykkään niin paljon, että taidan kutoa toisen, sinisistä jämälangoista. Vieläköhän muistan miten tuon tein?
*Huivin nimi on lainaus erään suosikkiartistini huikean kauniista laulusta.
perjantai 22. helmikuuta 2013
Koristeita
Kohta on kevät (on on), ja sen kunniaksi askartelin muutaman korun. Rannekoru, jonka helmet olen hankkinut aikoinaan Pariisista, tuo mieleen mukavia muistoja:
Pidän kovasti tuosta vihreän sävystä. Toinenkin rannekoru Etsystä tilatuista kivihelmistä (African blue opal):
Kaulakoru helmiäislätkistä, jotka ostin toissa kesänä Billnäsin messuilta, mukavia muistoja näissäkin:
Rintakoru, jota taidan muokata vielä - tuo alaosan helmirimpsu on jotenkin ...liikaa. Mutta lintu on kiva.
Rintarossi Tiimarin huovasta (ohje löytyy täältä), joka on liian iso rintarossiksi. Ehkä se sopisi kesäkassin koristeeksi?
Ja vielä vihreäsävyiset sudenkorentokorvikset (sinisävyiset tein jo aiemmin):
Seuraavalla kerralla taas neuleita, tai dinosauruksia. Molempia on valmiina vino pino.
Pidän kovasti tuosta vihreän sävystä. Toinenkin rannekoru Etsystä tilatuista kivihelmistä (African blue opal):
Kaulakoru helmiäislätkistä, jotka ostin toissa kesänä Billnäsin messuilta, mukavia muistoja näissäkin:
Rintakoru, jota taidan muokata vielä - tuo alaosan helmirimpsu on jotenkin ...liikaa. Mutta lintu on kiva.
Rintarossi Tiimarin huovasta (ohje löytyy täältä), joka on liian iso rintarossiksi. Ehkä se sopisi kesäkassin koristeeksi?
Ja vielä vihreäsävyiset sudenkorentokorvikset (sinisävyiset tein jo aiemmin):
Seuraavalla kerralla taas neuleita, tai dinosauruksia. Molempia on valmiina vino pino.
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
maanantai 18. helmikuuta 2013
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Tunnustus
Olen saanut blogitunnustuksen Variksenvillojen Varikselta, Harakan laulujen Minnalta ja Dentaurukselta, kiitos kaunis teille kaikille!
Pelin henki on seuraava:
- kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä hänen bloginsa
- valitse viisi (5) ihanaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa, kerro tunnustuksesta jättämällä kommentit kyseisiin blogeihin
- toivo, että bloggaajat, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin
Valaan villapaita ei enää tuohon alle 200 lukijaan kategoriaan mahdu, ihan hämmästyin kun kävin selvittämään lukijamääriä. Kiva kun käytte vieraisilla, kaikki te sinisten pipojen ja dinosaurusten ystävät:) Pakko tunnustaa, että en tarkistanut paljonko lukijoita seuraavilla blogeilla on, mutta kaikki ovat olleet kovin hiljaisia viime aikoina - toivonkin näin saavani kivoihin neuleblogeihin uusia päivityksiä. Ottakaapa koppi, Verano, Tuulia, Maija, Ritvis ja Ultimecia!
lauantai 16. helmikuuta 2013
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Kovan onnen teelehtiä
Tammikuun ensimmäisinä päivinä päättelin silmukat villatakista, jonka valmistuminen on ollut pitkä ja kivikkoinen tie. Takki on ensimmäinen itse kehräämästäni langasta kudottu. Villa (BFL-silkki) oli hiukan huopunutta, ja vaikka pyöritin sen karstamyllyn läpi (kahdesti!), ei sen kehrääminen ollut mukavaa. Silkin kiilto ja pehmeyskin oli hävinnyt huopumisen myötä. Olin villan hankkiessani ihan vihreä kehrääjänä, enkä yksinkertaisesti tajunnut, että villa oli huopunutta - tänä päivänä olisin tyynesti jättänyt kehräämättä mokoman tahman. Sinnillä kehräsin kuitenkin puolisen kiloa langaksi. Lanka odotti vuoroaan varastossa pitkään, koska en erityisemmin pitänyt siitä (koska sen kehrääminen oli niin tyhmää, arvasitte varmaan). Viime syksynä, etsiessäni jotain muuta lankavarastostani, törmäsin näihin kovan onnen lankoihin, ja päätin antaa niille mahdollisuuden. Malliksi valikoitui Tea leaves cardigan.
No, ei mennyt ihan putkeen vieläkään. Takista oli tulossa ensin aivan liian iso, sitten liian iso ja vasta kolmannella yrittämällä jokseenkin sopivan kokoinen. Malli on ihan kiva, mutta en ottanut huomioon, että pääntie on aika avara ja tuppaa valumaan olkapäiltä. Tämän pikku seikan huomasin tietenkin vasta takin valmistuttua, ja taas joutui takkiparka muutamaksi viikoksi jäähylle. Yhtenä iltana sitten poimin silmukat kauluksen reunasta, ja kudoin pääntien entistä pienemmäksi. Vähän hassultahan tuo kaulus näyttää, mutta tuskinpa siihen kukaan kiinnittää erityistä huomiota, jos en itse sitä erikseen sormella osoita.
Olin jo sitä mieltä, että takki on aivan epäonnistunut ja joutaa kissalle patjaksi, mutta kummallista kyllä, nyt kun olen sitä muutaman päivän käyttänyt, niin on se kyllä oikeastaan aika kiva. Joten ihan hiljaa hihkun: Katsokaa, uusi villatakki! Itse kehräsin langatkin!
torstai 7. helmikuuta 2013
Villaa
Rukki on pyörinyt ahkerasti viime aikoina. Ensin ystävältä perittyä, Tuulian värjäämää merino-nylonia ketjukerrattuna (100 gr/240 m):
Lanka on pehmoista ja kuohkeaa, taidanpa kutoa siitä kotisukat. Sitten Three Waters Farmin böffiä, kaksisäikeistä tämäkin (100 gr/160 m):
Oikein kivaa kehrättävää (vaikka posti taisikin kulkea soutuveneellä Atlantin yli), mutta väri ei sopinutkaan suunnittelemaani projektiin. No, onneksi langalle löytyi helposti uusi koti.
Tämä lanka puolestaan sopi suunnittelemaani projektiin täydellisesti! Keväisen vihreää kaksisäikeistä böffiä ystävän varastoista (kiitos vielä J!), (100 gr/190 m). Tämän langan olen jo ehtinyt kutomaankin, mutta siitä lisää myöhemmin. Mitähän sitä seuraavaksi polkaisisi rullalle?
Lanka on pehmoista ja kuohkeaa, taidanpa kutoa siitä kotisukat. Sitten Three Waters Farmin böffiä, kaksisäikeistä tämäkin (100 gr/160 m):
Oikein kivaa kehrättävää (vaikka posti taisikin kulkea soutuveneellä Atlantin yli), mutta väri ei sopinutkaan suunnittelemaani projektiin. No, onneksi langalle löytyi helposti uusi koti.
Tämä lanka puolestaan sopi suunnittelemaani projektiin täydellisesti! Keväisen vihreää kaksisäikeistä böffiä ystävän varastoista (kiitos vielä J!), (100 gr/190 m). Tämän langan olen jo ehtinyt kutomaankin, mutta siitä lisää myöhemmin. Mitähän sitä seuraavaksi polkaisisi rullalle?
tiistai 5. helmikuuta 2013
maanantai 4. helmikuuta 2013
Puupalloja pannun alle
Aikoja sitten näin Ferm Livingin sivuilla kivan korkkipalloista tehdyn pannunalusen, johon ihastuin kovin. Pannunalunen muistui mieleen joululomalla, kun näin eräässä askartelupuodissa mahtavia isoja puupalloja. Kotiin palattuani löysin Pinterestin kautta kiinnostavan tuntuisen patinointimenetelmän, jota piti heti päästä kokeilemaan.
Ensin puupallot kastellaan tymäkällä mustalla teellä, ja annetaan kuivua. Seuraavaksi palloihin sivellään etikkaa, jossa on liotettu vuorokauden verran teräsvillaa. Simsalabim, pallot muuttuvat kauniin harmaiksi (älkää kysykö miksi). Piristykseksi värjäsin pari palloa punajuurella, kun olin niistä juuri ruokaa laittamassa. Lopuksi hankasin kaikkien pallojen pintaan huonekaluvahaa.
Vedin pallojen läpi nahkanarua, ja tadaa! Pannunalusia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)