Linnanneitoviikonlopun aikana kehräsin kuin heikkopäinen merinosilkkilettiä kolmeksi säikeeksi. Tavoitteenani oli kokeilla perinteisen kolmisäikeisen langan kehräämistä - tähän asti olen ketjukerrannut kolmisäikeiseni siitä yksinkertaisesta syystä, että omistan vain kolme rukinrullaa, ja rullatelineeseenkin mahtuu vain kaksi rullaa. Onnekseni sain lainaksi neljännen rullan (kiitos T!) ja lazy katen (kiitos T!). Jaoin letin silmämääräisesti kolmeen yhtä pitkään pätkään, ja aloin polkea. Säikeistä tuli keskenään aika eri väriset:
Valmis lanka on mukavan pyöreää ja kuohkeaa, ja väriliu'ut pehmeitä, mutta... ei siitä tullut sellaista kuin kuvittelin. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt tajuta, että vaikka joukossa on kaunista tummahkoa sinistä ja voimakasta keltaista, villan vaaleat osat laimentavat ne ja kaikki muutkin sävyt pastellisiksi. Kehruu on siitä jännä harrastus, että vaikka miten suunnittelisi etukäteen, lopputulos on useimmiten jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus. Ei tämä lanka nyt maailman ruminta ole (vaikka myöhään illalla kerratessani moinen ajatus saattoi mielessä pyöriä), mutta minun makuuni liian vaaleaa ja hempeää. Luultavasti kudon siitä lahjahuivin, tai etsin sille arvostavamman kodin. Tai ehkäpä yllätän kaikki ja ihastun siihen itse. Nähtäväksi jää.
Louhittaren luolan "Myrsky saapuu syysmetsään", 80/20 merino/silkki, 540 m, 220 gr.
During last weekend I spun, spun, spun some merinosilk like a mad woman. I've been wanting to try spinning traditional 3-ply for quite a while now, but since I only have three bobbins, and my wheel's lazy kate only holds two, it just hasn't happened. Until now, with a little help from my friends (thanks for the loans, T & T)! I divided the roving into three pieces, and started treadling away. The finished yarn is pleasantly round and fluffy, and the colour transitions are soft, but... it didn't turn out quite the way I thought it would. I should have realized that the light parts of the roving would turn the dark blues and strong yellows into pastel-y shades. My spinning seems to have a will of its own, the end result is rarely what I thought it would be. While this is not the ugliest yarn in the world (though the thought did cross my mind while plying), it's just not to my liking. I'll probably knit something out of it for a friend, or find a new home for it. Or, perhaps it'll grow on me, and I'll use it myself. We'll see. "Autumn storm in the woods" by Knitlob's Lair, 80/20 merino/silk, 540 m, 220 gr.
