Kuitu yllättää kehrääjän

Jokin aika sitten kehräsin Corgi Hill Farmsin polwarth-kuitua. Tein ohutta, napakkaa säiettä (kyllä kyllä, ihan totta), jonka navajokertasin, edelleen napakalla kierteellä. Tuli nättiä, ohuehkoa, kivanväristä lankaa, jonka arvelin sopivan hienosti kynsikkäisiin. Olin niin tyytyväinen, että hyrinä kuului varmaan naapuriin asti.

Noh. Tuli aika kylvettää lanka. Lämmintä vettä, loraus greipintuoksuista Eucalania ja PUFFF. Lanka kasvoi paksuksi, pyöreäksi, kuohkeaksi naruksi. Pesussa pullahtaminen on kuulemma ihan polwarthin ominaisuus, kertoivat viisaammat. Hetken nikotteltuani totesin, että näköjään osanani on kehrätä paksuja pehmolankoja. Mihinkä sitä kissa viiksistään jne.



Ei tullut kynsikkäitä, tuli... niin, mitäköhän tästä kutoisi? Toinen Rikke, vai ehkä kauluri?

Ompeleita

Pienoismalli kasvaa vauhdilla, paidanhihat jäävät lyhyeksi ja nilkat vilkkuvat housunlahkeista. Ompelin ensi hätiin paidan Ikasyrin Folklore fish -trikoosta.



Tykkäsin kankaasta niin paljon, että tilasin sitä pätkän itsellenikin. Soinnutaan sitten hyvin yhteen pojan kanssa!



Pienensin pihakirppikseltä ostetun aikuisten t-paidan pojalle sopivaksi – Pikku Kakkonen kun on meilläpäin aika kova juttu.



Taannoin sattui pieni pyykkionnettomuus: ColourMartin merinokashmirista koneneulotut villatakinpalat kutistuivat vahingossa (muistutus itselle: pyykkituvan koneiden villapesuohjelma on huijausta). No, leikkelin paloista pienen villatakin.





Poika valitsi napeiksi Esystä tilatut robottinapit, hihansuut koristelin Peikonpojasta ostetulla robottinauhalla. Tuli aika kiva, ja lämmin. Eikä kuulemma kutita!

Lahjontaa

Meillä vietettiin jokin aika sitten Sinterklaasia. Kudoin miehen siskon lahjapakettiin ranteenlämmittimet Louhittaren Luolan sukkalangasta:



...ja virkkasin kukkapinssin varastosta löytyneestä Paksun Pirkan jämistä, vähän väriä tähän pimeään syksyyn:



Minua Sint muisti Donna Wilsonin neulekirjalla – ollaan Pienoismallin kanssa pohdittu, että mikä otus kudotaan ensin:



Kannessa esiintyvät pöllö ja kettu ovat vahvimpia ehdokkaita, ainakin jos äidiltä kysytään.

Mulle kans!

Yksi tämän syksyn suosituimmista myssymalleista taitaa olla Rikke, enkä yhtään ihmettele miksi. Juuri sopivasti lököttävät myssyt ovat ihan parhaita! Omani kudoin syntymäpäivälahjaksi (kiitos A!) saamastani suloisen pehmeästä Pigeonroof Studion Bacchuksesta (sitä saa Villavyyhdistä). Silmukoita loin 104:n sijaan 82, jotta sain sopivan napakasti istuvan reunan. Näitä voisi tehdä useammankin, ehkä ohuemmasta langasta, ehkä käsinkehrätystä?

Yhtenä iltana tällä viikolla...

...meillä syötiin maa-artisokkakeittoa. Kalpean ja aneemisen näköistä soppaa, mutta älkää antako vaisun ulkonäön hämätä, maku on kaikkea muuta.

Tarvitaan puolisen kiloa maa-artisokkia, pari isoa jauhoista perunaa ja pari pientä sipulia. Nämä kuoritaan, paloitellaan ja keitetään pehmeiksi niukassa vedessä kasvisliemikuution kera. Lisätään noin teelusikallinen raastettua tuoretta inkivääriä, puolen sitruunan mehu ja noin kolmasosa maustamattomasta tuorejuustorasiasta, suolaa maun mukaan. Vedetään sileäksi sauvasekoittimella. Päälle voi ripotella vaikka raejuustoa, yrttejä tai sesaminsiemeniä. Tarjoillaan hyvän ruisleivän kera.



Jälkiruoaksi lättyjä! Kannattaa kokeilla tätä amerikkalaisten pannukakkujen reseptiä:

3 munaa
2-3 rkl fariini- tai ruokosokeria
5 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
0,5 tl suolaa
2,5 dl maitoa
2 dl jogurttia tai piimää
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl voisulaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita keskenään kuivat aineet ja toiseen kulhoon maito/jogurtti/voiseos. Lisää seokset vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Paista kuohkeiksi pikku lättysiksi. Lisukkeet maun mukaan, meillä pöydässä oli sokeria, hilloa, omena- ja vaahterasiirappia.

Hyvää oli!