tiistai 24. huhtikuuta 2012
Musteen ja indigon sävyjä
Maaliskuun lopulla lähilankakauppaani Villavyyhtiin tuli myyntiin Ilun musteisen siniseksi värjäämää Aholaidan tilan rouheaa lanoliinista villalankaa. Varomattomasti otin yhden vyyhdin käteeni ja kohta oli syli täynnä villaa, jota en pystynyt laittamaan takaisin hyllyyn. Lanka ilmoitti päättäväisesti haluavansa villatakiksi, mieluiten heti. Suunnitelmissa oli yksinkertainen villatakki isolla kauluksella, omatoimi-Tailored Sweater -menetelmällä.*
Aloitin kutomisen heti samana iltana, ja kudoin vain ja ainoastaan tätä villatakkia, mikä on jokseenkin ennenkuulumatonta, sillä tavallisesti minulla on oikea haaremi keskeneräisiä neuleita. Tasan kuukaudessa tuli valmista! Ihan suunnitelmien mukaista takista ei tullut – kudoin alussa niin tohkeissani, että pääntiestä tuli liian iso suunnittelemalleni kaulukselle. Mutta eipä tuo suuremmin harmita, tykkään tuosta suunnitelma B:stä aika tavalla. Alareunaan tuli ainaoikeaa joustimen sijasta, samoin kaulukseen ja hihansuihin. Sivuilla ja nappilistassa on kierretyin silmukoin kudottua resoria (noita kyljen vauhtiraitoja olen käyttänyt muutaman kerran ennenkin). Napit ovat nekin Villavyyhdistä.
Taskuihin en ole täysin tyytyväinen. Normaalisti poimin taskun alareunan silmukat valmiista neuleesta, ja kudon taskut paikoilleen. Tällä kertaa jätin taskun silmukat apulangalle, ja kudoin lopuksi taskun sisäpuolen. Virhe! Taskuista tuli hiukan liian kapeat, ja paikkakin on vähän väärä. Kyllä noihin silti puhelin ja avaimet mahtuvat, mutta eivät ne niin siistit ole kuin soisin.
Hihoista tein tarkoituksella hiukan ylipitkät, ne voi taittaa siististä kaksinkerroin, mutta jos käsiä palelee pyöräillessä tai lastenvaunuja lykkiessä, hihat voi vetää kämmeniä lämmittämään.
Omasta mielestäni olin aika hurja, kun turvallisen petrolinsinisen sijasta valitsin musteista indigonsinistä lankaa (siis aivan eri sinisen sävy! hui!), mutta kuten mieheni totesi, takki näyttää aika samalta kuin muutkin villatakkini. Joku ikävämpi ihminen voisi moittia tylsäksi, mutta pidän enemmän versiosta "olen löytänyt oman tyylini ja pidän siitä kiinni".
*Olen kutonut tuolla mainiolla menetelmällä jo niin monta villatakkia, etten enää käytä ohjelmaa silmukoitten laskemiseen. Mallitilkusta lasken alun silmukat, ja loppu sujuu sovittamalla ja maalaisjärjellä. Suosittelen menetelmää lämpimästi kaikille, jotka pitävät istuvista neuleista ja inhoavat saumojen ompelemista.
Tunnisteet:
2012,
cardigan,
FO,
The Tailored Sweater Method,
TTS,
valmista,
villatakki
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Komea takki! Minä olen tuolla menetelmällä neulonut vain yhden puseron sen mallipaidan lisäksi enkä hallitse sitä vielä ensinkään, mutta saumoja en minäkään enää aio yhteenkään neuleeseeni ommella. =)
VastaaPoistaApua! Miten ihana. Miten ihana sinisen sävykin!!! ♥
VastaaPoistaUpea! Tykkään kovasti ja väri näyttää sun päällä lähes yhtä hyvältä kuin petroolikin ;)
VastaaPoistaKaunis takki, upea sininen!
VastaaPoistaTTS-menetelmä on ehdottomasti haltuunotettavien listalla, se vaikuttaa kerrassaan pätevältä.
Upea takki!
VastaaPoistaOi miten yksinekrtaisen kaunis takki! Väri on kerrassaan ihana. En ihmettele ettei lanka suostunut kauppaan jäämään.
VastaaPoistaOikein tyylikäs!
VastaaPoistaKaunis! Ihana väri ja ihanan simppeli malli. Miellyttää ainakin mun silmää kovasti.
VastaaPoistaTTS-metodi on myös minulla toteutettavien listalla. Kunhan tästä pari pikkuprojektia hoidetaan ensin alta pois...
Upea takki.
VastaaPoistaOon käyny paitapajan TTS-metodista, mutta se ei ole hallussa, ei lähimainkaan. Pitäisi kait perehtyä paremmin asiaan.
Kiitokset kaikille! Seuraava villatakki taitaa olla tuttuun tapaan petroolinsininen:)
VastaaPoistaMeinasin unohtaa hengittää. Ihan oikeasti. Täydellinen villatakki.
VastaaPoistaKiitos! Ja muista hengittää:)
Poista