lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kehruumojon paluu

Villaa!

Kehrättyä

Olen pitkästä aikaa kehrännyt. Ostin viime kevään retriitistä kaksi lettiä KVG Woolworksin värjäämää shetlanninlampaan villaa, ja kehräsin ensimmäisen säikeen viime syksynä Patakorven linnanneitoviikonloppuna. Toisen säikeen polkaisin rullalle melkein heti perään helmikuussa. Värin nimi on Östersjön, ja kovin merellisiä nuo kauniit siniset ovatkin. Oikein mukavaa kehrättävää, ja langasta tuli juuri semmoista kuin suunnittelinkin. Kaksisäikeistä, ≈ 480 m, 200 gr. Taidan yhdistää tämän johonkin yksiväriseen lankaan, ja kutoa jotain raidallista.

Villaa!

Kauheita villatuholaisia meillä.

Kehruita

Aikoja sitten aloitetusta villatakista loppui semisolidi sinivihreä kesken, joten sitä piti saada lisää. Retriitissä kehräsin Louhittaren luolan böffisilkkiä kaksisäikeiseksi langaksi. Jospa se villatakkikin nyt valmistuisi!

Kehruuvillaa

Kehruita

Retriitissä kehruutti kovin, joten ostin letillisen Yarngrimoiren falklandia, koska arvelin, että saisin siitä räimeistä väreistä pitävälle Pienoismallille pipolangan. Ketjukerrattua, ≈ 170 m. Jokainen retriitissä rukkini ohi kulkenut totesi, että lanka ei ollut yhtään minun väristä. Ei tosiaan, mutta pojan mielestä lanka oli tosi hienoa:)



3 kommenttia:

  1. Miten oppii kehrääminen? Onko edullisempaa vai harrastuksesta kehräät? Kiinnostaisi kuulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehräämään voi opetella kursseilla kansanopistoissa, retriiteissä, youtubestakin löytyy videoita. Moni aloittaa värttinällä, Villavyyhdissä voi kokeilla muutamaa rukkimallia. Kivaa ja koukuttavaa hommaa!

      Ihan harrastuksen ja hauskanpidon vuoksi kehrään:) Säästämään tässä ei pääse, ainakaan jos tykkää käsinvärjätyistä kuiduista kuten minä - ja omalle työlle ei kannata laskea hintaa, pelkkien pipolankojen kehräämiseen menee useita tunteja.

      Poista